Pannaan siihen että ollaan johtava

Mitä tarkoittaa, että joku yritys on alallaan tai alueellaan johtava yritys? Kaikenlaiset yritykset nimeävät itsensä johtaviksi varsin näkyvästi, mutta todistusaineisto on vähäistä.

Markkinajohtaja?
Miten osuudet lasketaan? Kuka laskee?

Mielipidejohtaja?
Voiko  yritys olla mielipidejohtaja vai kävelevätkö mielipiteet sisään ja ulos yrityksistä ihmisten mukana?

Tuotejohtaja - tuotteiltaan ylivoimainen yritys?

Kenen mielestä? Ja kenen ei?

Asiakaskokemusjohtaja?
Voidaanko kilpailijoihin nähden verrata luotettavasti, onko se oleellista?

(tässä tosin olisi luetelluista mielestäni eniten tavoittelemisen paikka)

Onhan se todella hienoa, jos yritys saavuttaa johtavan aseman markkinoilla, mutta minusta olisi aina kiva nähdä siihen perusteluja, caseja, todistusaineistoa. Olisi paljon rohkeampaa olla todella hyvä. Asiakasta ja henkilöstöä arvostava yritys, joka tietää minne on menossa ja mitä osaamista siihen tarvitaan.  Miksei paraskin, mutta erinomainen on usein riittävä.

En usko että johtava yritys on ostamisen kriteeristössä korkealla. Ja johtaviksi julistautuneet ovat vain oikaisseet. "Pannaan siihen että ollaan johtava."

* kokeile vaikka googlata "johtava yritys"

Oppimisen järjestys pielessä

Mieleeni kiteytyi tänä aamuna radiomainosta kuunnellessani (joo, kuuntelen mainoksia!), että olen ollut oppijana monessa asiassa ihan väärällä polulla. Minua on opetettu Pähkinäsaaren rauha (1323!) -menetelmällä. Mainoksessa poika kysyy äidiltään että mikä on possessiivisuffiksi, tämä kielipoliisien rakastama yleisesti väärin osattu perusasia.

Koulussa opitaan esimerkiksi että possessiivisuffiksia käytetään genetiivimuotoisen persoonapronominin yhteydessä tai sen sijasta. Argh! Mutta ennen kun osaan sanoa että minun autoni on sininen ja tulen ymmärretyksi  myös sellaisissa piireissä joissa kielioppia arvostetaan auton väriä enemmän, ei teorian osaamisesta ole minulle mitään hyötyä.

Teoriaa on tarjolla aikuisillekin vaikka millä mitalla. Jos lukee paljon bisneskirjallisuutta, blogeja ja osallistuu seminaareihin, saa itselleen nopeasti valtavan teoreettisen osaamisen esimerkiksi asiakaslähtöisyydestä bisneksessä. Siitä on kirjoitettu hyviä kirjoja. Teorioiden avulla pääsee kiinni siihen, mitä kaikkea pitäisi tehdä. Mutta miten on siitä vielä kovin kaukana.

Aion opettaa omille lapsilleni ensin, että minun autoni on sininen, ulkona alkaa sataa ja rupeaa pyryttämään ja että linnut lentävät. Sitten kun ipana osaa käyttää oppimaansa oikein, sille oikealle tavalle voi antaa teoreettisen nimen.

PS. Ilman Googlea, en todellakaan muistaisi, mitä vuonna 1323 tapahtui. Sori vaan kaikki hissanopet.

"Kukaan ei ole kertonut" -persoonallisuustesti

Oli kyse asiakastyytyväisyydestä, työilmapiiristä, esimiehen arvioinnista tai mistä tahansa kyselystä, viestintä saa aina pyyhkeitä. Minusta sisäisen viestinnän ongelma on ehkä maailman helpoin korjata. Ihan itse.

Oletko koskaan sanonut töissä että "kukaan ei ole kertonut"? Minä olen. Tee testi.

1) Onko sinulla pääsy esimerkiksi intraan, jossa on työtäsi koskeva ohjeistus, sisältö ja viimeisin tieto saatavilla?

2) Etsitkö itse tietoa työhösi liittyen?

3) Onko sinulla työpäivän aikana aikaa lukea ja oppia uutta?

4) Onko sinulla mahdollisuus itse järjestää siihen aikaa?

5) Oletko aidosti kiinnostunut siitä, mitä yrityksessä, sen markkinassa tai asiakkailla tapahtuu?

Jos vastasit enimmäkseen kyllä, et todennäköisesti ole sitä tyyppiä joka sanoo, että kukaan ei ole kertonut. Jaa oppimasi ja tietosi ja ryhdy superviestijäksi. Jes!

No,

6) Kuuletko aina työpaikkaasi koskevat jutut viimeisenä?

7) Odotatko että kaikki tieto työhösi liittyen tulee esimiehesi kautta tai sähköpostilla?

8) Salaileeko yrityksen johto asioita työntekijöiltä?

9) Ehdotatko harvoin ratkaisuja sisäisen tiedottamisen kehittämiseen (koska sehän on johdon tehtävä)?

10) Purnutatko sisäisen viestinnän toimimattomuudesta?

Jos vastasit enimmäkseen kyllä, olet todennäköisesti sitä tyyppiä joka sanoo, että kukaan ei ole kertonut.

Jos kukaan ei ole kertonut sinulle vielä: olet surkea viestijä. Se katu kulkee kahteen suuntaan, tee muutos tänään ja olet onnellisempi huomenna.

Työelämän Putous

Katselin eilen tallennettua Putousta ja mietin kuinka arvokasta on, että joku osaa parodioida oikeaa elämää. Tulee mietittyä käyttäytymistä. Olen törmännyt näissä markkinointiviestinnän ja myynnin hommissa lähes kaikkiin uuden sketsihahmokilpailun hahmoihin, paitsi ehkä Slaikkaan ja Heikkis-Jamoon. Jos et katsonut Putousta, et tajua mistä puhun.

Sirkka "Sika" Vainola
Siinä on juuri se toimittajatyyppi, jonka asiakkaani kohtasivat aikoinaan lähes aina ottaessaan ensiaskelia mediasuhteissaan. Ei aikaa taustoille, ei oikein jutullekaan. Pelottava kokemus, jollaisia ei toivo kohdalle useasti. Yritä siinä nyt sitten perustella miksi yrityksen tuottamien palveluiden kautta löytyisi jotain kansaa puhuttelevaa. Yrityksethän vain pyörittävät tätä maata.

Ymmi Hinaaja
Ymmi on suosikkini. Ehkä. Tuli niin elävästi mieleen sellainen konsultti, joka on juuri käynyt asiakkaan kuuntelemista painottavan koulutuksen, mutta oppi on mennyt perille vain teoriassa. Ärsyttävintä on, että tunnistan Ymmistä itseni. Varsinkin niissä tilanteissa joissa olen päättänyt että ideani on loistava ja asiakkaan on pakko tajuta se. Kuunteleminen kuuntelematta ja vastaaminen vastaamatta on kyllä taitolaji. Ymmeilyyn syyllistyy ehkä helpoiten puhelimessa.

Jäbä Leisson
Joo. Ei tarvitse varmastikaan sanoa mitään. Tämä klassinen kreaajatyyppi on kyllä ihan totta. On niin siistiä päästä ideoimaan asiakkaille luovia juttuja. Harvoin kuitenkaan asiakkailla on rohkeutta toteuttaa niitä kaikkein ravistelevimpia ideoita, vaikka rahaakin olisi. Toisaalta harmillista ja toisaalta hyvä, koska perusjutuissakin on lähes kaikilla niin paljon parannettavaa. Mutta Jäbä on kyllä vakoineen kans vähän mun suosikki.

Olen saanut tutustua työssäni myös mm. Antskun kaltaisiin väsähtäneisiin assareihin ja koordinaattoreihin, joiden tärkein tehtävä projekteissa on tuoda esille omia murheitaan ja epäonnistumisiaan. Ne niin romahtaa kaikesta. Ja etenkin rakennusalalla olen törmännyt erinäköisiin versioihin patologi Martin Niemen kaltaisista herroista. Tiedättehän sen tyypin, joka heittää joka väliin ihan omaa läppäänsä. Ja kun puhutaan jo kolmanneksi seuraavasta asiasta, tämä kaveri hohottelee edelleen sille edelliselle jutulleen.

Vaikka en ole vielä saanut kohdata työelämän Slaikkaa tai Heikkis-Jamoa, tiedän että jossain tuolla hekin varmasti työtään tekevät. Sitä kohtaamista odotellessa yritän vähentää ymmeilyä ja liikaa kreaamista, silloin kun on ihan pakko.