tiistai 17. kesäkuuta 2014

Alexander Stubb on loksauttaja

Asioilla on tapana järjestyä, sanovat optimistit. Samat kaverit kertovat aina siitä, kuinka elämän palaset loksahtavat lopulta paikoilleen. Ilman aktiivista loksauttelua ei kyllä tapahdu mitään ihmeellistä, ei ainakaan muutoksia. Vielä vähemmän valittamalla asioiden muuttumattomuudesta.

Alex Stubb on minusta suuri loksauttaja, vaikka häntä osaamattomuudesta ja ties mistä muusta kritisoidaankin. Hän menee, puhuu ja tekee ja vielä kehtaa twiitata kaikesta. Siksi minulla on tunne siitä, että tämä minihallitus ei tule vain istumaan ja odottamaan vaaleja, vaan asioita alkaa tapahtua. Yrittäjänä odotan kovasti tuloksia.

Työelämässäkin voi monesti purjehtia huolettomasti ja luottaa siihen että palasten loksahtelu laatoittaa urapolkua. Sattuma voi ohjata ihmistä löytämään juui ne oikeat kontaktit ja haasteet, joita kaipaa. Mutta uskon että niidenkin sattumien eteen on jossain kohtaa elämässään täytynyt aktiivisesti tehdä jotain oikein. Tai sitten joku muu on tehnyt.

Me emme välttämättä tunnista oman elämämme loksauttajia. Sellaisia mahdollistajia, jotka ovat raivanneet omalla tekemisellään polkua myös muille. Kun ihminen esimerkiksi menee uuteen työpaikkaan, on jonkun muun täytynyt loksautella aika moni pala paikalleen, että työpaikka on ylipäätään syntynyt.

Yrittäjät ovat loksauttajia. He asettelevat omalla työllään ja tekemisellään parhaimmillaan peruskiviä niin, että niistä rakentuu useiden ihmisille tie jossa kulkea. Joskus yrittäjät tekevät sen niin, että siitä hyötyvät vain muut. Mutta siinähän yrittäjyydessä on kyse; asioiden muuttamisesta. Eikä se yleensä palkitse itseä nopeasti - vaan melkoisella viiveellä. Ja sitten kun se palkitsee, on oman työn kautta menestyminen tuomittu lähes rikolliseksi.

Palojen loksauttaminen paikoilleen vaatii paljon ajattelua, paljon tekemistä ja vähän odottelua. Kun jostain tulee valmista, on parhaimmillaan ollut jo kauan palava tarve aloittaa seuraavaa projektia. Tällainen yrittäjämäinen toimintatapa ei ole vain yrittäjien yksinoikeus, vaan se sopii kaikkiin tehtäviin, myös politiikkaan. Meillä on syytä olla tyytyväisiä siihen, että meillä on yrittäjähenkinen pääministeri. Joka ansaitsee onnistumisista myös palkkion itselleen.




tiistai 3. kesäkuuta 2014

Munat ja naiset

On se omituista että pärjää naisena bisneksessä. Jotenkin tuntuu olevan vieläkin kiinnostavan erilaista, kun nainen on vahva ja tietää täsmälleen mitä tekee. Onko hän siis feminiininen vai maskuliininen? Jos miehen synti on läsnäolon puute, naisten ikeenä on tekeminen.

Viime viikolla Kauppalehdessä ilmestyneessä artikkelissa peräänkuulutettiin feminiinisiä arvoja johtamiseen ja valittiin vastakohdaksi machojohtaminen. Tutkimuksessa, jota jutussa siteerataan, on ilmennyt että feminiiniset arvot eivät liity sukupuoleen. Jep. Kyllä miehet ovat edelleen miehiä ja naiset naisia. Eikä siinä ole mitään väärää.

Ei ole naisen yksinoikeus olla herkkä, kuunteleva, arvostava ja ihmislähtöinen. Eikä ole lainkaan poikkeuksellista että nainen on machomainen ja narsistinen kusipää, joka etenee kyynärpäätekniikalla sekä omien että asiakkaiden keskuudessa, välittämättä tippaakaan siitä, millaista jälkeä taakseen jättää. Tunnen paljon miehiä jotka luopuvat urastaan perheen takia, itkevät katsoessaan Notting Hilliä tai ovat jatkuvasti herkkänä sille, mitä heidän ympärilleen oleville ihmisille kuuluu.  Molemmille on edelleen tilausta, munilla tai ilman.

Naisilla pitäisi olla munat

Olet varmaan kohdannut työurallasi sellaisen naisen, joka noudattaa kaikessa toiminnassaan tuon "machomaisen johtamisen" sääntöjä. Minä ainakin olen.  Heistä tapaavat miehetkin ajatella että tuolla naisella on munaa. Mutta ei tallomisella ja härkäpäisellä asioiden läpiviennillä enää pärjää muualla kuin juoksuhaudoissa. Eivät ihmiset työskentele enää prosessien osina. He osaavat itse ajatella, ajatteleminen on heidän työtään. Miten ajattelua sitten tulisi johtaa?

Jos meitä läsnäoloa ja yhdessä tekemistä painottavia naisia voisi jollain tavalla kannustaa parempaan johtamiseen, voisi lainata Mika Aittamäen ajatusta:


Maailman Talousfoorumin vuoden 2013 selvityksen mukaan "suomalaisessa työelämässä naisilla on miehiä huonommat mahdollisuudet edetä päätöksentekijöiksi organisaatioissa". Vai odottavatko naiset vain miehiä useammin lupaa tehdä? Myös johtamisessa.

Ehkä miehille tekisi hyvää ajatella enemmän ja naisille tehdä enemmän. Johtaminen ei ole muuttunut miehisestä naiselliseksi, se on muuttunut koska työ on muuttunut. Hyvän johtajan tunnistaa siitä, että hän antaa tilaa ajatella ja tehdä - ja tekee itsekin.

Hei naiset: tekeminen on uusi musta! Kokeileminen, epäonnistuminen, korjaaminen ja hiominen sekä koko hommasta avoimesti kertominen on siis uusi muna.