Kun tammikuussa jumppasalit täyttyvät läskistä, näkyy myös kynän tavallista aktiivisempi viuhutus verkossa. Helmikuun lopussa salin kausikortit jäävätkin sitten käyttämättöminä takaraivoon jyskyttämään ja blogikynäkin tipahtaa. Inhimillistä.
Täytyis ja pitäis
Täytyis alkaa kirjoittaa blogia, ois niin paljon asioita. Pitäis pudottaa painoa, on niin paljon löllöä. Vertailukohta on valmis. Vaikka esimerkiksi blogaamisessa on kyse siitä, että pistää sormet näppikselle ja alkaa kirjoittaa, ei se todennäköisesti riitä kovin pitkälle. Pitäisi ensin vähän tavoitteellistaa ja suunnitella hommaa. Mitä haluan saada aikaan? Moni vetää tennarit jalkaan koska pitäisi, mutta onko kolme vaatekokoa pienempi olemus sittenkin vähän kaukana? Mitä jos irrottaisi vyötäröltä ensin 2 kiloa, sitten 2 kiloa ja sitten 2 kiloa, ennen kesää. Mitä jos kirjoittaisi ensin yhden tekstin viikossa?
Tarvitaan resepti ja apua
Linnuntietä noin neljänkymmenen metrin päässä minun kausikorttini ruksuttaa armottomasti. Ja ainoa tapa, jolla saisin sille arvoa, olisi suunnitelma jolle saan tukea. Se olisi Pasi, personal trainer, jonka avulla viime keväänä sain liikunnalle merkityksen ja rytmin. Mut sori Pasi, mulla on nyt vähän kiire.
Blogin kanssa on vähän sama. Suunnitelma ja tukea tarvitaan. Jos oman aihealueen palastelee pieniksi osiksi, kirjaa niihin liittyvät mielipiteet, kärjistykset, ihmetykset tai muut aatokset viidessätoista minuutissa, syntyy kuin ihmeen kaupalla ensimmäinen versio sisältösuunnitelmasta. Sitten vaan blogitreenit kalenteriin ja menoksi. Helppoako?
Kun on vähän aikaa kirjoittanut, siihen alkaa tulla himo. On helpompaa kääntää katse pois pullasta, jos treeni maistuu paremmalta. Sen tietävät kaikki jotka ovat jaksaneet tammikuuta pidemmälle.
Eikä kukaan ole liian raihnainen aloittamaan tänään!!
Ilmoittaudu BPT, sinua tarvitaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti