Viime viikolla Kauppalehdessä ilmestyneessä artikkelissa peräänkuulutettiin feminiinisiä arvoja johtamiseen ja valittiin vastakohdaksi machojohtaminen. Tutkimuksessa, jota jutussa siteerataan, on ilmennyt että feminiiniset arvot eivät liity sukupuoleen. Jep. Kyllä miehet ovat edelleen miehiä ja naiset naisia. Eikä siinä ole mitään väärää.
Ei ole naisen yksinoikeus olla herkkä, kuunteleva, arvostava ja ihmislähtöinen. Eikä ole lainkaan poikkeuksellista että nainen on machomainen ja narsistinen kusipää, joka etenee kyynärpäätekniikalla sekä omien että asiakkaiden keskuudessa, välittämättä tippaakaan siitä, millaista jälkeä taakseen jättää. Tunnen paljon miehiä jotka luopuvat urastaan perheen takia, itkevät katsoessaan Notting Hilliä tai ovat jatkuvasti herkkänä sille, mitä heidän ympärilleen oleville ihmisille kuuluu. Molemmille on edelleen tilausta, munilla tai ilman.
Naisilla pitäisi olla munat
Olet varmaan kohdannut työurallasi sellaisen naisen, joka noudattaa kaikessa toiminnassaan tuon "machomaisen johtamisen" sääntöjä. Minä ainakin olen. Heistä tapaavat miehetkin ajatella että tuolla naisella on munaa. Mutta ei tallomisella ja härkäpäisellä asioiden läpiviennillä enää pärjää muualla kuin juoksuhaudoissa. Eivät ihmiset työskentele enää prosessien osina. He osaavat itse ajatella, ajatteleminen on heidän työtään. Miten ajattelua sitten tulisi johtaa?
Jos meitä läsnäoloa ja yhdessä tekemistä painottavia naisia voisi jollain tavalla kannustaa parempaan johtamiseen, voisi lainata Mika Aittamäen ajatusta:
Maailman Talousfoorumin vuoden 2013 selvityksen mukaan "suomalaisessa työelämässä naisilla on miehiä huonommat mahdollisuudet edetä päätöksentekijöiksi organisaatioissa". Vai odottavatko naiset vain miehiä useammin lupaa tehdä? Myös johtamisessa.
Hei naiset: tekeminen on uusi musta! Kokeileminen, epäonnistuminen, korjaaminen ja hiominen sekä koko hommasta avoimesti kertominen on siis uusi muna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti