Kun kellot soivat päässäsi ja tulee tunne, että jotain on pielessä, yleensä on syytä huoleen. Kellon kuunteleminen on tärkeä taito. Sitä kannattaa opetella.
- Luet tekstiä ja mielessäsi välkähtää, että siinä oleva fakta on väärä tai vanhentunut. Et kuitenkaan ehdi korjata sitä. Ehkä muistat väärin.
- Olet lähettämässä viestiä, mutta jokin aivolohko jyskyttää epävarmuutta; pitäisikö tämä vielä tarkistaa. Onkohan sävy väärä?
- Olet pyytänyt että kollegasi selvittäisi asiakasta varten kaksi asiaa. Hän lähettää sinulle tarkentavia kysymyksiä toisesta, joihin et vastaa heti ja unohdat. Myöhemmin mietit ohimennen, onkohan kaikki kunnossa.
- Teet isoa tarjousta johon olet pyytänyt kumppaniltasi osatarjousta. Uppoudut tekemiseen. Viikon päästä läikähtää mielessä, että tekeeköhän kumppani nyt omaa osuuttaan oikealla kulmalla. Olikohan briiffisi kattava?
Kun tavara on tuulettimessa tai tulee loppumetreillä armoton kiire, voidaan kysellä loputtomasti että kenen vika. Syyllisen etsimisen sijaan olisi kannattanut varmistaa ajoissa. Ehkä sanoa ääneen.
Hyvässä työkunnossa olevalla ihmisellä kello on yleensä tikissä, mutta se soi joskus niin hiljaa, että sitä tuskin kuulee. Opettele siis kuuntelemaan. Kello on kultaa.
- Meniköhän se viesti perille? Ei mennyt tai ei lukenut.
- Muistaakohan se kollega? Todennäköisesti ei muista.
- Ostinkohan maitoa? Ostit ja sitä oli jo kotona saman verran.
- Olikohan se minun vastuullani? Ihan sama. Kanna vastuuta ja varmista.
Jos kellosi soittaa liian harvoin, ryhdy tarkemmaksi. Ala epäillä itseäsi. Se parantaa tarkkuutta. Jos se soi usein omalla kohdallasi, muttet huomioi sitä, laskehan työtuntisi. Veikkaan että teet asioita kaksi tai kolme kertaa, viime tipassa tai muuten vaan huonosti.
Onko se kello? Vai puhuuko siellä pään sisällä joku? No tajuut kyllä mitä tarkoitan.
