Voi hyvä tavaton!

Me tavattomat härvelit (tiedät kyllä jos kuulut joukkoon) teemme usein asioita kerran. Suuri osa niistä on sellaisia, jotka kannattaisi jättää tekemättä. Toinen iso osa on sellaisia, joista kannattaisi tehdä mieluummin tapoja.

Meidän vastakohtia ovat ne tyypit, joille kaikki tekeminen perustuu tapoihin ja rutiineihin. He eivät yleensä tee mitään uutta, ellei siihen tule painetta ulkopuolelta.

On meissä hyvääkin. Härvelöinti energisoi muita ja rutiinien kautta eläminen tasapainottaa. Mutta millainen ihminen pystyy rakentamaan itselleen voittavia tapoja ja samalla innovoimaan ja energisoimaan muita? Onko kyse sittenkin vain uusien toimintatapojen oppimisesta?


Tapoja vai peraatteita?

Tapojen rakentaminen vaatii motivaatiota, muistamista ja tekemisiensä seuraamista. Mutta ennenkaikkea se vaatii tarkkaa tapojen valintaa, sillä kaikkia hienoja periaatteita ei tule toteutettua. Ehkä tapoja pitäisi malttaa rakentaa vähän kerrallaan, huomata ja reagoida kun lipsuu ja juhlia kun onnistuu?

Tapojen merkitys korostuu silloin, kun niiden avulla rakennetaan esimerkiksi bisnestä. Ne yritykset, joilla on viitekehys ja systeemi pärjäävät paremmin kuin ne joilla on vain periaatteita. Tavattomuudessa voi siis piillä yritysten kuoleman laakso [pun intended].


Tavaton muuttuu asiakkaan silmissä osaamattomaksi säntäilijäksi

Asiakassuhteissa tavattomuus esiintyy monessa muodossa. Kerran tehtävät temput ovat jopa yleisempiä kuin hyvät tavat. Varsinkin myyntivaiheessa tulee helposti esitettyä parempaa kuin mihin kykenee arjessa.

Tiedäthän,

• teet laadukkaan muistion ensimmäisestä palaverista
• teet kerran ihan valtavan hienon presentaation, mutta jatkossa lähettelet vaan väärin otsikoituja, kuvattomia ja kiireellä kasattuja slideja
• varmistat kerran etukäteen että lasku on asiakkaan odotusten mukainen, jatkossa selvittelet jälkikäteen jos jokin menee pieleen
• tuot huippuasiantuntijan tai toimitusjohtajan asiakkaan palaveriin kerran "osoittamaan asiakkaan arvoa" 
• yllätät asiakkaan kerran iloisesti kukilla tai postikortilla
• teet ensimmäisestä asiakkuudestasi hienon referenssitarinan
• kysyt kerran (vuodessa) mitä asiakkaan bisnekseen kuuluu

Jo vähän hävettää. 

Olisinpa niin vahva, että jättäisin ylläpitokelvottomat tekemiset tekemättä. Rakentaisin itselleni vain hyviä tapoja.

Miten sinä sen teet?

Viestintätoimiston konkurssista

Viestintätoimiston toimitusjohtaja sanoi käänteen tapahtuneen äkkiä. Seurauksena oli konkurssi. Loppu. Slut. Kenkää saa 20 ihmistä, joiden työtä olisi pitänyt voida muuttaa jo ajat sitten. Mutta tapaa sopeuttaa työvoiman tarvetta taloudelliseen tilanteeseen ei ole.

Tietysti ongelma on ollut myynnissä ja asiakassuhteissa - jopa alimitoitetussa yt-prosessissa, sehän on päivänselvää. Mutta on siinä yhteiskunnan tarjoamilla kannustimillakin osansa.

• Palkkaa ihmiset, pidä heistä huolta ja saatat joskus tulevaisuudessa saada heidät tekemään työehtosopimuksen nojalla puoli tuntia pidempään töitä. (tirsk!)
• Työllistä yrittäjiä ja freelancereita ja verottaja muistaa sinua taannehtivasti näiden itsenäisten ammattilaisten sosiaalikululaskulla. Koska ihan ilmeisesti on kyseessä ollut työsuhde.

Mut hei, mitä jos tekisitkin kaiken itse, yksin. Älä työllistä ketään, älä missään nimessä kasvata bisnestäsi tai tee mitään muutakaan uhkarohkeaa, sillä kulman takana vaanii saletisti jokin pykälä, johon kompastut. Täydellistä! Ainiin, mut unohda sosiaaliturva - omalla kohdallasi. Olethan #yrittäjä.

Korvamerkki: Toimisto vaihtoon?

Siinä pöydässä istuivat asiakkaan edustajat ja toimiston yhteyshenkilö, assari ja ad. Yhteensä 6 ihmistä oli kokoontuntu suunnittelemaan seuraavaa yksittäistä markkinoinnin toimenpidettä: verkkolehden tai uutiskirjeen seuraavaa julkaisua. Kaikki olivat valmistautuneet kohtuullisen huonosti tähän suunnittelupalaveriin, joita pidettiin aina kun piti aloittaa joku projekti.

Toimiston tiimi oli miettinyt ennakkoon muutaman juttuidean ja oli kaivettu juttupankista pari vanhaa agendalle. Niitä puitiin ja pistettiin järjestykseen kaksi tuntia. Sovittiin parista värimuutoksesta ja uudesta bannerista, jotka pitäisi leiskata. Laadittiin muistiot ja projektin suunnitelma. Kirjoittajat - jotka saivat löyhät briiffit - lähtivät soittelemaan aivan järjettömän kiireisten haastateltavien perään.

Lehti oli suunnattu asiakkaille – kai?

Aikanaan verkkoartikkelit tulivat asiakkaalle kommentoitavaksi ja ne saivat vähän kirjoittajasta riippuen erilaista palautetta ja eri määrän punakynää. Välillä haastateltavat olivat kommentoineet juttuja etukäteen, välillä asiakas halusi nähdä jutun ensin. Kuvaaja oli ehkä pyörähtänyt keikalla ja kuvia valittiin pieteetillä. Juttuja korjattiin ja muokattiin. Ne taitettiin ja kuvitettiin verkkoon. Sitten taas hyväksytettiin. Vähän siellä oli ehkä liikaa me-lähtöisiä juttuja.

Verkkolehti julkaistiin ja siitä lähetettiin viesti asiakkaille. Jotkut lukivat sen, jotkut eivät. Julkaisun toivottiin houkuttelevan lukijoita myös potentiaalisista asiakkaista ja joskus onnistuttiinkin saamaan lukijoita erillisen postituksen kautta tai jakamalla linkkiä johonkin referenssijuttuun. Tiedettiin että tämä juttu oli lukijoiden mieleen. Laitettiin siihen korvamerkki.

Sinistä vai punaista, refejä vai tuotejuttuja?

Enemmän kuitenkin keskityttiin siihen, miltä verkkolehti näytti, koska siihen oli kaikkien helppo ottaa kantaa. Tai siis ainakin toimitusjohtajan, joka antoikin aika usein merkittäviä lausuntoja lehden värityksestä ja palstanleveydestä. Niitä sitten pikapikaa korjattiin. Mainoksia ei myyty, koska se koettiin ikäväksi duuniksi ja mainokset tyrkyttämiseksi.

Kerran vuodessa asiakkailta kysyttiin millaisia juttuja he haluaisivat lukea, miltä lehti näytti ja mikä tehdyistä jutuista oli erityisesti mieleen. Oli epävarmaa millaista hyötyä tästä verkkolehtiprojektista oli asiakkaiden tyytyväisyyden kannalta, sillä vuosi vuodelta asiakkaat antoivat viestinnästä samat arvosanat ja totesivat että sitä saisi tehdä lisää. Mutta budjetti oli jo maksimissaan. Eikä asiakkaalla ehditty tehdä enempää. Ja oli sellainen fiilis että tää on hyvä. Kilpailijoilla ei ollut näin hyvännäköistä lehteä.

Asiakkuuden uudistaminen ei onnistu ilman asiakasta

Toimisto olisi tietysti myynyt lisää. Onneksi välillä tehtiin vähän muitakin markkinointijuttuja projekteina. Asiakas oli toimistolle melko pieni ja työläs. Silti siitä olisi pitänyt ehtiä pitämään huolta ja lisämyyntiin olisi pitänyt panostaa sekä resursseja että aikaa. Sitä ei ehditty tehdä niillä katteilla ja se näkyi palavereissa tyhjinä kaikuina ja noloina asiavirheinä. Muutaman vuoden välein ehdotettiin jotain isompaa uudistusta, tehtiin uudet nettisivut tai julkaistiin näyttävästi joku tutkimus. Ne olivat hyviä aikoja mutta niistä palattiin pian arkeen. Niissä projekteissa syntyneisiin keskusteluihin ja ideoihin laitettiin korvamerkki.

Suhde alkoi rähjääntyä

Asiakas pohti välillä, olisiko toimiston vaihtaminen paikallaan. Se tuntui jo vähän kulahtaneelta ja tylsältä. Erityisesti kävi mielessä että voisiko kilpailuttamalla saavuttaa säästöjä. Jos joku tekisi lehden halvemmalla. Markkinointi ei näytellyt yrityksessä kulmakiviroolia, mutta tiedettiin että sitä piti silti tehdä. 

Sitten satunnainen aktiivinen myyjä soitti toisesta toimistosta, veti dynaamisen presen ja sai asiakkaan henkeään haukkoen ostamaan todella messevän kamppiksen. Ne leiskat muistetaan vieläkin ja se hauska idea. Tuloksia ei kukaan kerennyt mittaamaan. Kun kamppis oli ohi, ei tähän uuteen toimistoon ollut enää varaa laittaa rahaa ja verkkolehden toteuttamista ja lähettämistä jatkettiin vanhan kumppanin kanssa. Mietittiin että pitäisköhän tätä tehdä nykyisen kumppanin sijaan jonkun uuden ajan toimiston kanssa. Mutta ei tunnettu ketään.

Kustannukset hirvittivät entistä enemmän. Vähän tingattiin, koska oli hulluteltu toisen kumppanin kanssa samalla budjettiraamilla. Korvamerkit olivat jossain muistiossa, johon kukaan ei enää palannut.

Elettiinkö tässä tositarinassa 1990-, 2000-, vai 2010-lukua? Kerro sinä. 

--
Kehitämme Kramissa parhaillaan 2 vuoden poc-kokemuksella radikaalisti avointa toimistomallia, joka varmistaa että tällaiset kivikautiset projektimallit jäävät historiaan, asiakkaan aikaa tai rahoja ei tuhlata ja asiakkuudet ovat toimistoillekin kannattavia. Laita viestiä jos haluat osallistua kehitystyöhön.

Terveisin,
Riina

Mitä jos jättäisit p*skan ostamatta?

[otsikon siveellisyys ei toistu kirjoituksessa]

Olen ajatellut tässä vaalien alla, että Suomi pelastuisi jos jätettäis paska myymättä.
Ai miksi? Paska pysähtyy (tuulettimeen), mutta hyvä kiertää.

Ostat hyvän palvelun ja maksat preemion
Palvelun tuottajalle syntyy katetta
Sinulle syntyy arvoa ja mielihyvää hyvästä palvelusta
Katteella syntyy parempia palveluita
Mielihyvästä syntyy yhteisöllisyyttä, suosittelua ja jakamista
Hyvät palvelut ja hyvä kate houkuttelevat hyviä tekijöitä
Hyvät tekijät luovat hyvää kulttuuria
Hyvä kulttuuri tuottaa hyvinvoivia ihmisiä
Hyvinvoivat ihmiset tuottavat tuloksia, töissä ja kotona
Hyvät tulokset luovat turvaa, vakautta ja kansainvälistä menestystä
Menestyvät yritykset tuottavat lisää työtä ja veroja

Ja mitä sinä teit? Jätit paskan ostamatta.

Yrittäjä vai äiti?

Oli  29. tammikuuta ja koko aamuyön vähän sellainen olo, että pian saattaisi tulla lähtö. Mielessä pyörivät tulevat muutokset arkeen, 4-vuotiaan tyttären unen riittävyys, firman tammikuun laskutus ja ostolaskujen tilanne. Aamulla yhdeksän aikaan oli kuitenkin vielä ihan hiljaista, ei oikeastaan tapahtunut yhtään mitään.

Puoli kymmenen jälkeen alkoi tapahtua. Käynnistyi kahden tunnin tapahtumasarja, joka johti eteisen lattialta kontta-asennosta ambulanssilla Jorvin sairaalaan ja vartiksi saliin. Tarkalleen klo 11.27 syntyi syöksynä pieni tyttö ja yrittäjän äitiysloma alkoi - ihan oikeasti.

Sairaalassaoloaika meni nopeasti pientä ihmistä ihmetellessä. Kotiin ja nopean netin äärelle päästiin taas pian. Pikainen meilin tarkistus syöttöjen välissä ja kaikki hyvin. Aikaa keskittyä toipumiseen ja perheeseen. 

Mistä luovut ja mitä saat tilalle?

Kelasta tulee rahaa joka kuukausi "tekemättä mitään", firman laskut pitää maksaa seuraavan kerran vasta kun on alvien ja muiden velvoitteiden hoitamisen aika. Muutama projekti rullaa kivasti. Viime vuoden tulos ja kassa on niin hyvä että firma pysyisi kuosissa vaikka mitään ei tulisi sisään koko vuonna. On vain pitänyt jättää vähän itselle palkkaa maksamatta.

Onneksi lapsi nukkuu ja voi hyvin. Alihankkijoiden tukemisen ja hallinnon hoitaminen olisi asteen verran rankempaa esimerkiksi koliikin ääreltä. Mutta siltikään en valittaisi. Olen itse yrittäjyyteni valinnut ja tehnyt siinä mielestäni erinomaisen valinnan.

Kun tulee tarve tehdä jotain älyllisesti haastavaa, voi aina valita jotain pientä tekemistä. Mutta sitten jos ei pystykään sitoutumaan esim. nettisivujen uudistusprojektiin, sen voi jättää niille sijoilleen odottamaan parempaa päivää. Eikä se katoa minnekään.

Kun lapsi kasvaa, voi työnteon aloittaa kevyesti ja oman taloudellisen sekä henkisen kannon mukana. Ja tietysti puolison sietokyvyn, sitä kysytään aina. Minä olen ollut siinä mielessä varsin onnekas. 

Yrityksen velvoitteet on aina hoidettava about 12. päivään mennessä ja laskut maksettava, mutta muuten työn paino on kevyt. Jää aikaa ihokontaktiin, päiväuniin, ulkoiluun, isomman kanssa askartelemiseen, pyykinpesuun, pullantuoksuiseen puuhasteluun ja parisuhteellekin ehkä vähän.

Joku täydellinen äiti voisi syyttää minua itsekkyydestä tai  joku täydellinen yrittäjä tyhmyydestä - kun en muka satsaa täysillä. Heille minulla on vain yksi viesti: minä satsaan täydellisesti molempiin rooleihini: äitiyteen ja yrittäjyyteen. Eikä siinä ole mikään pielessä.

Tässä se ipana nukkuu aamu-uniaan, samassa sylissä läppärin kanssa. Ja tuo isompi kuuntelee Robinia. Kuten aika monena muunakin päivänä. Elämä on nyt.