Jyrki Sukula yritti pelastaa taas eilen jotain hotellinomistajaa elämänsä erreykseltä telkkarissa. Jäin miettimään tuota miespoloa, joka oli perinyt isältään hotellin ja täytti päivänsä fiksailemalla sitä kuntoon ja naputtelemalla siellä sun täällä pitkin tonttia. Ongelmana oli luonnollisesti, että hotellissa ei ollut asiakkaita.
Aloitekynnys pihan haravointiin oli varmasti matalammalla kuin asiakkaiden hankkimiseen. Ja seinien tapetoinnilla saisi ehkä joskus aikaan parempaa asiakaskokemusta. Mutta millään ei ole mitään väliä, jos ei tule asiakkaita, jotka voisivat sanoa etteivät pidä tapetista.
Mietin, että kuinkahan monta yritystä, hanketta, projektia ja toimenpidettä jätettäisiin aloittamatta, tai lopetettaisiin, jos oleellisuuskello soisi automaattisemmin ihmisen päässä.
Mietin, että jos vaan keskittyisi siihen, mikä tuottaa mahdollisuuksia. Sillä kyllähän maksaville asiakkaille kannattaakin piha haravoida kondikseen.
Ja mietin että kuinka olisin nytkin voinut tehdä ihan jotain muuta kuin käyttää aikani tämän tekstin tuottamiseen. Onneksi edes sinä luet tätä. Jos olisin järjestellyt firman papereita, tilannut uusia mappeja tai siivonnut toimistoa, et olisi huomannut mitään.
En varmaan koskaan käy siinä hotellissa. Etkä ehkä sinäkään.
