Musta matto keittiössä

Taistelimme taannoin kotona siitä, voiko keittiön lattialle laittaa mustan maton. Kaikki jotka elävät ihan tavallista pilttihihan tai muun perheellisen sopankeittäjän elämää, ymmärtävät että siinähän on aika usein melko näkyvästi elämän murusia. No hei, that's my point!

Asiakaskokemuksessa on vähän sama. On niitä tyyppejä, joilla ei ole mustaa mattoa. He huomaavat harvoin imuroidessaan kyllä jotain epämääräistä rapinaa letkussa, mutta eivät välttämättä ole siitä moksiskaan.  Kun taas mustamattolaiset tietävät täsmälleen millaista palautetta asiakkaat ovat matolle kuljettaneet.

Meillä on ollut nyt se matto siinä jon jonkin aikaa. (Minulla ei ole tapana näitä vääntöjä hävitä). On kuulkaa lisääntynyt ymmärrys lattian tilasta. Näkyy ihan kaikki. Ja on aika paljon useammin tartuttava letkuun. Tietoisuus lisää siis myös asiaan tarttumista.

Miten usein sinä reagoit tämän päivän asiakaspalautteen murusiin? Vai tulkitsetko tilannetta esim. vuoden kertymän kautta? 

Rehellisesti ammattitaidoton

Rakennan päässäni hyvän kumppanuuden kaavaa ja tapailen sanoja: auttaminen, vilpittömyys, kuuntelu, ongelmanratkaisukyky, käytännönläheisyys. Sitten pysähdyn sanaan ammattitaito.

Oletan että kaikki etsivät työssään kumppaneita, joilla on ammattitaitoa. Joskus osan siitä korvaa rohkeus kokeilla ja kyky korjata, jos ostetaan sellaista osaamista, mikä on vasta nupullaan. Mutta silti minua kiusaa tuo ammattitaitoasia.

Sillä sen on pakko olla itsestäänselvyys, toteen näytettävissä ja jopa "haistettavissa" keskusteluissa. Ammattitaitoisissa ihmisissä on sellaista jotakin. Varmuutta. Mutta se, mikä ammattitaidon suhteen ei ole itsestäänselvyys - on rehellisyys.

Milloin sinä viimeksi myit sellaista, mitä et oikeasti osaa? Minä opettelen joka päivä vetämään paremmin rajan oman ammattitaitoni ja niiden taitojen välille, joita vain haluaisin itselläni olevan.