Rakennan päässäni hyvän kumppanuuden kaavaa ja tapailen sanoja: auttaminen, vilpittömyys, kuuntelu, ongelmanratkaisukyky, käytännönläheisyys. Sitten pysähdyn sanaan ammattitaito.
Oletan että kaikki etsivät työssään kumppaneita, joilla on ammattitaitoa. Joskus osan siitä korvaa rohkeus kokeilla ja kyky korjata, jos ostetaan sellaista osaamista, mikä on vasta nupullaan. Mutta silti minua kiusaa tuo ammattitaitoasia.
Sillä sen on pakko olla itsestäänselvyys, toteen näytettävissä ja jopa "haistettavissa" keskusteluissa. Ammattitaitoisissa ihmisissä on sellaista jotakin. Varmuutta. Mutta se, mikä ammattitaidon suhteen ei ole itsestäänselvyys - on rehellisyys.
Milloin sinä viimeksi myit sellaista, mitä et oikeasti osaa? Minä opettelen joka päivä vetämään paremmin rajan oman ammattitaitoni ja niiden taitojen välille, joita vain haluaisin itselläni olevan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti