Älä herranjestas jaa osaamistasi ilmaiseksi!

Niin ei pidäkään tehdä, paitsi silloin kun siitä seuraa jotakin hyvää. Kun esimerkiksi voi auttaa muita.

Olen saanut ihan äärettömän paljon palautetta, kiitosta ja kiinnostusta #viestintamentori  -palvelustani, että ihan kutkuttaa. Yhtään otsikkoni kaltaista tuskan parahdusta ei ole vielä kuulunut.

Ensi viikolla alkavat mentorointilenkit ja -lounaat. Kyllähän se oli arvattavissa, kaikki ei halua hikoilla. ( laiskiaiset!! :) )

Olen aika varma, että mentoroitavieni joukossa on monta sellaista, jotka kokevat että:
- ovat yksin osaamisensa kanssa
- oman työn tuloksia on vaikeaa mitata, kun yrityksen mittarit ovat "muualla"
- myynti ei ole kiinnostunut markkinoinnin ja viestinnän tekemisistä

Kerron sitten, osunko oikeaan. Ja mitä muuta sellaista yritysten markkinointi- ja viestintäväellä on sydämellään, josta voi puhua julkisesti.

Jos joku mentoroitavistani kieltää että hänen esille nostamistaan aiheista ei saa kertoa, vaikenen kuin muuri. Mutta toivon, että saan paljon aihioita näppäimistöni kuluttamiseksi. Toistaiseksi mentorilla ei ole omaa blogia, mutta kahtotaan josko sellaisellekin olisi pian käyttöä.

Jännää!

Jos et ole vielä tutustunut Viestintämentori-palveluun, kurkkaa ihmeessä. Se on täysin pro bonoa, hyvällä sykkeellä tapahtuvaa jakamista. Tule mukaan.

http://www.viestintamentori.fi

Voi hyvä tavaton!

Me tavattomat härvelit (tiedät kyllä jos kuulut joukkoon) teemme usein asioita kerran. Suuri osa niistä on sellaisia, jotka kannattaisi jättää tekemättä. Toinen iso osa on sellaisia, joista kannattaisi tehdä mieluummin tapoja.

Meidän vastakohtia ovat ne tyypit, joille kaikki tekeminen perustuu tapoihin ja rutiineihin. He eivät yleensä tee mitään uutta, ellei siihen tule painetta ulkopuolelta.

On meissä hyvääkin. Härvelöinti energisoi muita ja rutiinien kautta eläminen tasapainottaa. Mutta millainen ihminen pystyy rakentamaan itselleen voittavia tapoja ja samalla innovoimaan ja energisoimaan muita? Onko kyse sittenkin vain uusien toimintatapojen oppimisesta?


Tapoja vai peraatteita?

Tapojen rakentaminen vaatii motivaatiota, muistamista ja tekemisiensä seuraamista. Mutta ennenkaikkea se vaatii tarkkaa tapojen valintaa, sillä kaikkia hienoja periaatteita ei tule toteutettua. Ehkä tapoja pitäisi malttaa rakentaa vähän kerrallaan, huomata ja reagoida kun lipsuu ja juhlia kun onnistuu?

Tapojen merkitys korostuu silloin, kun niiden avulla rakennetaan esimerkiksi bisnestä. Ne yritykset, joilla on viitekehys ja systeemi pärjäävät paremmin kuin ne joilla on vain periaatteita. Tavattomuudessa voi siis piillä yritysten kuoleman laakso [pun intended].


Tavaton muuttuu asiakkaan silmissä osaamattomaksi säntäilijäksi

Asiakassuhteissa tavattomuus esiintyy monessa muodossa. Kerran tehtävät temput ovat jopa yleisempiä kuin hyvät tavat. Varsinkin myyntivaiheessa tulee helposti esitettyä parempaa kuin mihin kykenee arjessa.

Tiedäthän,

• teet laadukkaan muistion ensimmäisestä palaverista
• teet kerran ihan valtavan hienon presentaation, mutta jatkossa lähettelet vaan väärin otsikoituja, kuvattomia ja kiireellä kasattuja slideja
• varmistat kerran etukäteen että lasku on asiakkaan odotusten mukainen, jatkossa selvittelet jälkikäteen jos jokin menee pieleen
• tuot huippuasiantuntijan tai toimitusjohtajan asiakkaan palaveriin kerran "osoittamaan asiakkaan arvoa" 
• yllätät asiakkaan kerran iloisesti kukilla tai postikortilla
• teet ensimmäisestä asiakkuudestasi hienon referenssitarinan
• kysyt kerran (vuodessa) mitä asiakkaan bisnekseen kuuluu

Jo vähän hävettää. 

Olisinpa niin vahva, että jättäisin ylläpitokelvottomat tekemiset tekemättä. Rakentaisin itselleni vain hyviä tapoja.

Miten sinä sen teet?

Viestintätoimiston konkurssista

Viestintätoimiston toimitusjohtaja sanoi käänteen tapahtuneen äkkiä. Seurauksena oli konkurssi. Loppu. Slut. Kenkää saa 20 ihmistä, joiden työtä olisi pitänyt voida muuttaa jo ajat sitten. Mutta tapaa sopeuttaa työvoiman tarvetta taloudelliseen tilanteeseen ei ole.

Tietysti ongelma on ollut myynnissä ja asiakassuhteissa - jopa alimitoitetussa yt-prosessissa, sehän on päivänselvää. Mutta on siinä yhteiskunnan tarjoamilla kannustimillakin osansa.

• Palkkaa ihmiset, pidä heistä huolta ja saatat joskus tulevaisuudessa saada heidät tekemään työehtosopimuksen nojalla puoli tuntia pidempään töitä. (tirsk!)
• Työllistä yrittäjiä ja freelancereita ja verottaja muistaa sinua taannehtivasti näiden itsenäisten ammattilaisten sosiaalikululaskulla. Koska ihan ilmeisesti on kyseessä ollut työsuhde.

Mut hei, mitä jos tekisitkin kaiken itse, yksin. Älä työllistä ketään, älä missään nimessä kasvata bisnestäsi tai tee mitään muutakaan uhkarohkeaa, sillä kulman takana vaanii saletisti jokin pykälä, johon kompastut. Täydellistä! Ainiin, mut unohda sosiaaliturva - omalla kohdallasi. Olethan #yrittäjä.