Kävin tänään hullaantumassa taas yhteen yksinkertaiseen ja elämää rikastuttavaan ratkaisuun. Smarpshare on yrityksen arvokkaimpien verkostojen valjastamiseen aivan mahtava suomalainen työkalu.
1. On pantu fyrkkaa sisältöstrategiaan ja tehty suunnitelma sisällön julkaisemiseksi
2. On rakennettu mahtava oma media ja laitettu Google laulamaan
3. On rustattu tiedotteita ja pitchattu journalisteja
4. On sometettu yrityksen ja johdon profiileissa kaikenlaista ajankohtaista
5. On tehty presentaatiot, referenssit ja myyntimetkut
(Myönnän, onhan tää vähän päiväuni)
Ja kaikenaikaa yksi asia on jäänyt jalkoihin, yrityksen isoin oma media: henkilöstö.
Entä jos yrityksessäsi olisikin kuuden myyjän ja yhden markkinointipäälikön sijaan kuusikymmentä advokaattia? Sellaista ihmistä, jotka jakaisivat vapaaehtoisesti yrityksen tuottamaa, kiinnostavaa sisältöä omalle verkostolleen.
Ehkä näillä kuudellakymmenellä asiantuntijalla tai muulla yrityksesi edustajalla olisi keskimäärin 200 LinkedIn-tuttua ja 200 Twitter-seuraajaa. He jakaisivat oman sydämensä ohjauksella heille yrityksen tuottamia juttuja. Ja saisivat siitä vielä lisäksi pojoja.
Ehkä kuusikymmentä kertaa neljäsataa kontaktia pitäisi sisällään muutaman hyvänkin? Joille sisältö olisi myös merkityksellistä. Jotka jakaisivat sitä eteenpäin. Tai - tämä nyt on ehkä jo vähän liiottelua - ostaisivat jotain. Ja siitä hyvästä henkilöstölle pitäisi ostaa vähän leffalippuja.
No ei kai sentään. Ei kai teidän ihmiset tunne ketään jolla on tarpeita tai ostovoimaa? No sitähän minäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti