Ne tulevat verkostoitumistilaisuuteen ja menevät lähimpään nurkkaan kännyköimään. Tai asettuvat mukavasti tuttujen ihmisten pöytään, vähän jonkun selän taakse.
Lähettävät kohteliaasti palautetta kehityskohteista sähköpostilla, odottamatta niihin vastausta. Ja kun saavat vastauksena pyynnön ottaa kantaa ratkaisuun, hiljenevät. Jäävät pohtimaan onko heillä oikeasti annettavaa.
Ne tekevät työnantajan valtuuttamana erilaisia asiakkaille suunnattuja toimia, kuten lähettävät tarjouksia. Mutta ilman rohkeutta soittaa perään. Aina ei löydy rohkeutta edes kysellä oman tarjouspyynnön kuulumisia.
Eivät ikinä hakisi duunipaikkaa, jonka ilmoituksessa on yksi rivi, jota eivät ihmisenä täytä. Esimerkiksi "oikein kirjoitus taito on etu".
Ne päättävät etukäteen, ettei kannata pitää meteliä. Ne työelämän seinäruusut. Ne antavat meille muille mahdollisuuden pärjätä, päästä eteenpäin ja erottua joukosta.
Ehkä tunnistat itsessäsikin seinäruusun
Ehkä kirjoitat Facebook-kavereidesi seinälle heidän syntymäpäivänään että "Paljon onnea". Ja jos oikein villiksi ryhdyt, niin emojin kanssa. Ehkä syöt mukisematta kylmän hampurilaisen Hesellä.
Ehkä katselet ja kuuntelet tapahtumissa ja juutuupissa ihaillen taitavien esiintyjien laatimia, visuaalisia ja vaikuttavia tarinoita. Ja teet oman pöytäsi ääressä niitä iänikuisia kuuden bulletin kalvoja. Uudella "appear" -efektillä.
Älä koskaan muutu. Tarvitsemme sinua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti