Mieleeni kiteytyi tänä aamuna radiomainosta kuunnellessani (joo, kuuntelen mainoksia!), että olen ollut oppijana monessa asiassa ihan väärällä polulla. Minua on opetettu Pähkinäsaaren rauha (1323!) -menetelmällä. Mainoksessa poika kysyy äidiltään että mikä on possessiivisuffiksi, tämä kielipoliisien rakastama yleisesti väärin osattu perusasia.
Koulussa opitaan esimerkiksi että possessiivisuffiksia käytetään genetiivimuotoisen persoonapronominin yhteydessä tai sen sijasta. Argh! Mutta ennen kun osaan sanoa että minun autoni on sininen ja tulen ymmärretyksi myös sellaisissa piireissä joissa kielioppia arvostetaan auton väriä enemmän, ei teorian osaamisesta ole minulle mitään hyötyä.
Teoriaa on tarjolla aikuisillekin vaikka millä mitalla. Jos lukee paljon bisneskirjallisuutta, blogeja ja osallistuu seminaareihin, saa itselleen nopeasti valtavan teoreettisen osaamisen esimerkiksi asiakaslähtöisyydestä bisneksessä. Siitä on kirjoitettu hyviä kirjoja. Teorioiden avulla pääsee kiinni siihen, mitä kaikkea pitäisi tehdä. Mutta miten on siitä vielä kovin kaukana.
Aion opettaa omille lapsilleni ensin, että minun autoni on sininen, ulkona alkaa sataa ja rupeaa pyryttämään ja että linnut lentävät. Sitten kun ipana osaa käyttää oppimaansa oikein, sille oikealle tavalle voi antaa teoreettisen nimen.
PS. Ilman Googlea, en todellakaan muistaisi, mitä vuonna 1323 tapahtui. Sori vaan kaikki hissanopet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti