Olen seurannut kiinnostuneena Stockmannin ympärillä pyörivää keskustelua. Vaikka ovat epäonnistuneet mm. verkkokaupassa melko kamalalla tavalla ja kärsivät sekä palvelutason että myynnin laskusta, on varmasti vielä paljon niitä jotka kuuluvat ihan henkisestikin Pelastetaan Stocka -klaaniin.
Odotan mielenkiinnolla mitä konkreettista eilisessä Rubanovitschin koordinoimassa keskustelutilaisuudessa on saatu aikaan. Pelkään että paljon puhetta ja jatkoa odotukselle. Jos toimitusjohtaja ja varatoimitusjohtaja saatellaan ulos toimestaan vuoden loppuun mennessä, siinä välissä tulee tuskin tapahtumaan mitään muuta kuin lisää laskua. Ja odottelua.
Ylimielisyys karkottaa fanit
On tosi harmillista että hyvän brändäyksen ja markkina-aseman myötä liian monessa yrityksessä toimivista ihmisistä tulee ylimielisiä. Ja ihmisten kautta kulttuuri ylimielistyy. Yrityksestä tulee houkuttelevan sijaan välttämätön paha. Mennään mieluummin muualle ja sitten jos ei löydy, ehkä Stockalle. Sielläkin vastaan tulee "suomalaiseen makuun" tasapäistetty valikoima, joka ei viesti asiakasymmärrystä.
Ylimielisyys johtaa vääjäämättä hiljaiseen poistumaan. Ylimieliselle on ihan turhaa sanoa lähtevänsä, koska sitä ei kiinnosta yksittäinen kura myymälän lattialla. Siksi sille tulee yllätyksenä että fanit on kaikonneet. Olen varma, että venäläisten turistien kaikkoaminen Suomesta ei ole yksistään rahakysymys.
Ei vastauksia tai viisauksia, vain pari ajatusta
Minulla ei ole viisautta pelastaa Stockaa. Mutta alkaisin kyllä tekemään samaa mitä nyt mediassa kertovat tekevänsä: kuuntelemaan. Olen saanut Stockan taloustilanteen kiristyessä heiltä aina vain enemmän ja enemmän tarjouskirjeitä ja mainoksia, mutta kertaakaan en ole saanut heiltä pyyntöä kertoa mitä haluaisin.
Koska platinakorttimummot eivät voi Stockaa pyörittää, voisin olla keskiluokkaisessa lapsiperheydessäni aika hyvä saalis. Ja niin olisivat monet muutkin tavalliset ihmiset, jotka nyt nauravat palstoillaan Stockaa rakastaville snobeille ja ostavat tavaransa ulkomaisista verkkokaupoista. Meiltä pitäisi vain kysyä.
Lisäksi panostaisin nopeuteen. Yritykset tarvitsevat paljon vähemmän pitkän tähtäimen markkinointisuunnitelmia tai itseään toistavia kanta-asiakasuutisia, ja enemmän nopeita oppitunteja digitaalisessa maailmassa. Tietysti pitää olla laskeutumispaikat kunnossa, mutta luulisi Stockan kokoisen talon saavan melko nopeasti hyvän kumppanin valinnalla kasaan esimerkiksi paremman ruokakaupan kuin Kauppahalli 24. Mutta ei. Stockan herkussa pitää asioida tilauslomakkeella. Reps!
Ehkä Suomi on vain liian pieni ja tylsä maa
Kävin viikonloppuna ostamassa lapsen vaate- ja kenkäkaapin täyteen uutta tavaraa Tallinnan Kaubamajasta. Täytyy kyllä sanoa että ei tule olemaan viimeinen kerta. Hinnatkin ovat siellä osin tosi mieluisalla tasolla mutta kaksi asiaa ylsivät ylitse muiden: valikoima ja esillepano. Minä tylsä ja harmaa suomalainen (poro) olin aivan innoissani kaikista niistä väreistä. Lapsen saapaissakin oli saatavissa suomalaisen kaupan kahden eri mallin sijaan seitsemää sorttia. Ah!
Ja kyllä oli niin vaate- kuin leluosaston tunnelmaan sekä elämyksellisyyteen panostettu. Ei yhtään kylmää seinää tai hyllyä, josta ei saisi käsitystä mitä siihen on viikattu. Eikä sitä iänikuista tasapäistämisen ongelmaa. Kun Suomessa haluaa ostaa muovailuvahaa, on ostaja valinnut puolestani hyllyyn 3 erilasta 4 purkin pakkausta ja Stockan kassa informoi minua epäystävällisesti sen olevan muovailumassaa ei -vahaa. Virossa saat itse valita värit ja purkkikoot. Kun Suomessa löydät kaupasta vain muumisoittimia, löytyi Virosta eri värisiä ja kokoisia soittimia hyllytolkulla.
Mieleeni palautui yhtäkkiä tilanne lapsuudesta: isäni kävi Tallinnassa ja kertoi ihmeissään kuinka hyllyt notkuivat tyhjyyttään. Ovatko roolit Viron kanssa vaihtumassa? Nyt mietin että kuinka Kaubamaja pääsisi kiinni siihen, että kävin ja voisi houkutella minut takaisin, digiajan keinoja hyödyntämällä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti