Oma koti vai oma elämä?

Olen osallistunut viime aikoina useaan otteeseen keskusteluun omistamisesta. On puhuttu autoista ja kodeista, musiikista ja elokuvista. Mikko Metsämäki kirjoitti hyvän kolumnin aiheesta taannoin Kauppalehdessä. Kuuntelen vakavalla korvalla niitä jotka povaavat omistamiselle arvonlaskua. Ja samaan aikaan ajattelen itse, että on se vaan parempi maksaa asunnosta omaan kuin toisten pussiin.

Mutta kun ajattelen asiaa tarkemmin, ymmärrän, että monikaan ei arvosta omaisuutta. He arvostavat mieluummin elettyä elämää. Miten kadehdittavan kevytmielistä. 

Alan pohtia. Kun olemme nuoria, omaa elämää rikastuttavia rahankäyttökohteita olisi loputtomasti. Jos meistä tulee jonkin alan osaavia ammattilaisia, rahaa onkin yhtäkkiä oikein sopivasti. Alamme elää laadukasta aikuisen elämää matkustellen, panostaen vaatteisiin, urheiluvälineisiin, autoon tai veneeseen. Sitten tulevat perilliset. Nuo omaisuutemme tulevat omistajat. Kärkkymään vaivalla ansaittuja euroja.

Siis lapsethan on ihania, mutta yhtäkkiä rahaa onkin puolet vähemmän ja se kaikki menee lapsivakuutukseen, isompaan autoon, isompaan asuntoon, isompaan (lasten)vaatekaappiin ja kirpputoreille. Hylkäämme itseemme panostamisen siinä mielessä, miten määrittelimme sen varhaisaikuisuudessa. Ja olemme onnellisia kaikista pienistä jutuista. Rakennamme turvallisuutta.

Saanko itse koskaan nauttia siitä arvosta, minkä nyt kannan Nordeaan? Vai pitäisikö valita omistamista väheksyvä tie. Jos kaiken, kuten asumisen ja auton hankkisi palveluina tarpeeseen. Maksaisi vain niistä palveluista mitä käyttäisi, siitä vedestä ja sähköstä jonka tuhlaisi, jätteestä jonka tuottaisi ja sen kokoisesta verkkokellarista kuin olisi roinaa. Olishan siinä ehkä pointtinsa.

Sitten herään. Kirjoitan tätä Espoolaisessa paritaloasunnossa, ikioman ruokapöytämme ääressä. Iltapuuro jäähtyy vieressä, kun perillinen lukee kirjaa omistamallamme sohvalla. Pihalla on oma farmariauto, oma lumikola ja sarja erilaisia pieniä lapioita. Eteisessä on aikuisille ihan tavallisia ja lapselle hyviä kenkiä. (!!!!!) Tästä varmaan seuraavaksi vaan siirrytään isompiin omiin neliöihin, jos noita kärkkyjiä jossain vaiheessa ilmaantuu lisää. Välikausigoretexitkin pitäis muistaa hankkia. Oma elämäkin ois tässä ja nyt.