tiistai 19. marraskuuta 2013

Addiktio

Olen koukussa. Riippuvuuteni on niin vaarallisella tasolla, että se vaikuttaa kaikkeen tekemiseeni. Välillä tempoilen vierotusoireiden kourissa asiasta ja paikasta toiseen, jotta pääsisin pikaisesti intohimoni äärelle. En osaa keskittyä, pulssi nousee ja tulee ajatushiki.

Aivot laukkaavat poispäin siitä, mitä pitäisi olla tekemässä. Rutiinit tuntuvat raskailta ja työläiltä ja toivon että joku vain tulisi ja ottaisi pois kaikki tekemättömän asiat, että saisin keskittyä. Hengittää sitä sisään ja puhaltaa ulos voimallisesti - niinkuin sateen lujittamaa ilmaa.

Ajan autoa puolivaloilla, kävelen huomammattani lätäköissä, laitan lapsen iltapalalautaselle appelsiinin kuoret, sytyttelen ja sammuttelen valoja kuin joku heikkopäinen. Kuljen ees taas ja poukkoilen, hermostuttaa ja minut valtaa riittämättömyyden tunne. On pakko antaa addiktiolle periksi.

Istun alas ja piirrän. Muovailen kuvista parempaa maailmaa, jossa ihmiset muuttavat käyttäytymistään, motivoituvat ja saavat energiaa uudesta ajattelusta. Piirrän yhteen kuvaan uuden version Porterin five forces -teoriasta. Toiseen asiakaskokemuksen pelillistämiskonseptin. Enkä malta lopettaa

Hullu! - sanovat jotkut. Toiset tuijottavat hiljaa.

Olen koukussa. Yrittäjyyteen, uuden ajattelun luomiseen ja rajojen rikkomiseen. Jonkun täytyy tulla ja toteuttaa tämä kaikki, mutta nyt ei ole aikaa miettiä epäolennaisia, kuten esimerkiksi toteutusta. Tussi suhisee taulussa, postit-laput lentävät ja pallot piirtyvät powerpointiin. Muutan, korjaan ja uudistan piirrostani, kunnes se on valmis.

Aikaa on kulunut puoli tuntia. Ja joku voisi kuvitella että piirtämäni ajatus syntyi "tosta vaan" tai helposti. Mutta se on kulkenut mieleni syövereissä jo kuukausia, joskus vuosia. Olen lukenut siihen liittyviä tutkimuksia ja artikkeleita ja yhtäkkiä kaikki palaset vain löytävät paikkansa.

Onhan se hullua, kyllä nuo kollegatkin katsovat monesti pitkään että mitä se oikein vaahtoaa.Mutta onneksi hulluudella muutetaan maailmaa. Ehkä tämän piirroksen myötä on minun vuoroni. Tai sen seuraavan.

Rauhoitun ja jaksan taas jatkaa rutiinien parissa. Parin päivän päästä kouristukset varmasti palaavat. Olen yrittäjä. Enkä halua tästä addiktiosta eroon.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti