Niin. Onhan se kallista pitää ihmiset iloisina ja tyytyväisinä. Ja onhan siinä sekin riski että jollekin tulee naarmu nenään. Monessa yrityksessä pikkujoulut nähdään kustannuksena, josta on helppo leikata. Mutta mitä mieltä ovat ne meidän sisäiset asiakkaamme? Ovatko ne kaikki ryyppäämisen kannalla? Tai kukaan.
Luin jutun, jossa kerrottiin että HKScanin 100-vuotisjuhlaa juhlittiin tarjoamalla johdolle laatulihaa sisältävä illallinen ja henkilökunnalle...öö...ei mitään. Olen kuullut sata samanlaista tarinaa.
Joskus muinoin, ollessani suuren suomalaisen yrityksen palveluksessa, firma järjesti hyvänä vuonna ihan megaluokan bileet, joissa oli bändit, taikurit ja vehkeet. Seuraavana vuonna rahaa oli niukemmin ja järjestettiin omakustannehipat ruokalassa. Jälkimmäisessä oli tuplasti hauskempaa, kuten joku muukin kollegoistani saattaa muistaa. Oli muuten yhteisen tekemisen meininki.
Ja siitä kai on kyse. Yhteisestä tekemisestä, sen juhlimisesta tai vaikeisiin aikoihin valmistautumisesta yhdessä. En ole nähnyt vielä yhtään yritystä, jossa vaikeina aikoina luovutaan toimitusjohtajan bemarista ja otetaan tilalle skoda. Se olisi vastuullista ja järkevää autopolitiikkaa. Säästöjäkin syntyisi.
Pikkujoulut ovat sivuseikka, mutta yhteenkuuluvuus ei ole sitä. On hyvän johtajan vastuulla saada ihmiset innostumaan yhteisistä jutuista.
Älä siis peru pikkujouluja, vaan käytä luovuuttasi.
Ole vaikka niin erikoinen että kysyt ihmisiltä mistä he innostuisivat.
Anna ihmisille järjestämisen vastuu ja valta.
Minä pistän tänään jalkaani punaiset kiiltonahkapiikkarit ja yritän voittaa yskivän lapsen kanssa valvottujen öiden aiheuttaman takaraivokolkutuksen. Jaksaa jaksaa, kerran vuodessa ainakin jaksaa, jalkaparatkin kipittää kaupungin halki yössä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti