Yksi kuluttajabisneksen nykyilmiöistä on "showrooming", jonka voisi kääntää puolitökerösti vaikkapa myymälähypistelyksi. Kuluttaja käy kivijalkaliikkeessä hypistelemässä tuotetta, sovittamassa sitä ylleen tai valitsemassa sen värin. Sitten hän surffailee kännykällään netissä ja tilaa sen halvimmalla mahdollisella hinnalla. Jopa sieltä sovituskopista. Törkimys!
Kun ajattelen asiaa siitä perinteisestä minä-perspektiivistä, teen mielelläni ihan samoin. Siis silloin, kun hinta on minulle tärkeä ostokriteeri. Ja joissakin asioissa se vain on. Kehotin miestäni juuri viime viikolla menemään urheiluliikkeeseen, sovittamaan hiihtopuvut ja tilaamaan sen sopivan sitten netistä. Ei siinä ole mitään väärää.
Arvaan jo etukäteen, että isäntä marssii urheiluliikkeeseen ja ostaa puvun sieltä. Ennustaminen on mahdollista siksi, että tiedän mikä häneen tehoaa. Se, että urheiluliikkeen myyjä osaa myydä. Se, että palvelu on hyvää. Se, että se puku on hyvä ja siinä nenän edessä ostamista odottamassa. Kymppi tai viisi sinne tai tänne.
Jos käännetään tämä ilmiö btob-asiakkaisiin, tulee mieleen yritykset, jotka shoppaavat ideoita ja teettävät ne sitten halvimmalla kumppanilla - tai omalla henkilökunnallaan. Ihan hemmetin hyvä idea, jos toteutus on liiketoimintatarpeen mukainen, eikä kenenkään immateriaalista tai materiaalista omaisuutta loukata.
Ideoiden varastaminen on helppoa, mutta alkuperäisen idean taustalla ollut ammattitaito ei koskaan siirry kuoren mukana. Siitä ammattitaidosta syntyy yritykselle lääke hypistelijöitä vastaan. Jos asiakkaille myydään irtoideoita, niitä päätyy myös vääriin käsiin. Mutta jos asiakkaalle myydään osaamista, ei sitä voi varastaa - vaikka kuinka kopiokone laulaisi.
Kerro, jaa, levitä osaamistasi. Siitä voi joku tehdä huonon kopion, mutta on sinusta kiinni, haittaako se bisnestäsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti