Yrittäjänä haen jatkuvasti vertaistukea ja tietoa siitä, mitä tapahtuu onnistujien ja epäonnistujien elämässä. Haluan varautua ja valmistautua muutosvoimiin ja käännöskohtiin. Viime aikoina olen saanut aika monta vahvistusta niille viisauksille joita itse olen yrittäjänä saanut.
1. Rakenna jotain valmiiksi asti jo alussa
2. Ota kelkkaasi vain ne joiden osaamisen voi konkretisoida, vältä romantikoita
3. Varmista että pystyt panostamaan määrän sijaan laatuun
4. Tee riskeistä ja velvoitteista näkyviä
5. Ota numeroista niskalenkki
Toisaalla yritetään lisätä yrittäjyyden arvostusta ja toisaalla puhutaan pakkoyrittäjyydestä. Yrittäjiksi ryhtyvät kovin erilaiset ihmiset, erilaisissa tilanteissa. Omalla alallani on havaittavissa jonkinlainen buumi, jossa haetaan riippumattomuutta ja itselle työskentelemisen vapautta. Itse olen yrittäjänä puhtaasti laadun perässä: vähemmän, parempaa, enemmän asiakkaan lähtökohdista. Eikä asiakkailla ole montaa syytä uskoa aikeitani tosiksi. Vielä. Siksi minun on tehtävä viisinkertainen määrä työtä onnistumisten eteen.
Realistinen pelko on kaveri
Minusta mielikuva yrittäjyydestä on vääristynyt kahteen suuntaan. Romanttinen ja ryysyläinen yrittäjyysmielikuva aiheuttavat varsinkin meille startup-yrittäjille kahdenlaisia ongelmia.
Ryysyläinen yrittäjyys on sitä, kun joku täti työkkärissä pelottelee että yrittäjyys on sitten 24h-homma eikä siinä pidetä vapaata tai makseta palkkaa itselleen moneen vuoteen. Sinänsä ryysyläisyydessä piilee viisaus, mutta on ihan höpöä ajatella että yrittäjän elämän pitäisi olla alusta loppuun ahdinkoa. Riskit pitää vain tiedostaa ja omaa työtä arvostaa myymällä sitä rinta rottingilla. Ongelmaksi voi muodostua turha pelko, stressi ja riskien välttely.
Romanttinen yrittäjyys on kangastus
Toisaalla kuulen joskus kommentteja, joissa työni hinnoittelua pidetään helpon elämän reseptinä. "Kyllähän mäki eläisin ihan kivasti noilla hinnoilla" - on tyypillinen romanttinen heitto. Joopajoo, kyllähän näillä konsulttihinnoilla elääkin ihan kivasti silloin, jos ei tarvitse maksella palkkoja, sivukuluja, vakuutuksia, veroja, vuokria ja muita sellaisia pikkujuttuja. Okei, kärjistän aika paljon. Mutta moni palkkatyöstä tasaista liksaa nostava unohtaa että jostain tulee rahat tietokoneisiin, puhelimiin, pöytiin, tuoleihin, liikuntaseteleihin ja lounareihin. Yleensä yrittäjän panoksesta. Ja ydin unohtuu; joku myy kaikki hommat.
Monelle yrittämisen velvoitteet tulevat yllätyksenä ja niitä jätetään jopa ihan uskomattoman tökerösti hoitamatta. Toisaalla yrittäjän siivellä asiakkaiden arvostamiksi ammattilaisiksi nousevat ihmiset sokeutuvat omalle vastuulleen ja ajavat yrittäjän ahdinkoon. Yrittäjän riski on toisinaan ihan ylivoimainen, varsinkin jos yritykseen palkataan väkeä. Siksi työllistäminen on niin vaikea kysymys. Kuinka voit varmistua siitä, että kaikki hoitavat oman osuutensa myynnistä? Muusta ei silloin tarvitse huolehtia.
Työnantajamielikuvagenren veturiyrittäjä Susanna Rantanen tuo Boardmanin blogissa esiin tämän saman homman. Riskin ottamiseen tai jakamiseen löytyy lopulta melko harvalta munaskuja. Minua lähestyvät monet tutut ja puolitutut jotka haluavat yritykseni tarinaan mukaan, mutta vain harva haluaa lähteä pistämään oman osaamisensa ja taloutensa likoon ilman takeita. Tässä hommassa pitää olla valmistautunut kaikkeen, myös siihen mihin pienen ihanan kahvilaunelman toteuttaneiden yrittäjien pitää varautua. Tilastokeskuksen mukaan toissa vuonna koko maassa aloitti 111 kahvilaa ja lopetti 107, kertoo Hesari.
Jos myynti virtaa suonissa, unelmasta on jonkun muunkin mielipide ja voimia riittää, ei muuta kun uutta kahvilaa pystyyn. Ja romantikot, teidän kannattaa pysytellä palkkatöissänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti