Kun kesälomalaiset palaavat töihin, alkaa tiettyjen (yleensä samojen) ihmisten narina. Viimeistään ensimmäisen työviikon lopulla se iskee. Thank god it's friday - ja seuraavaa lomaa odotellessa. Tulen lempeän vihaiseksi tuosta asenteesta (lempeän siksi etten oikein vihastu hyvin lomalla levänneenä).
Onhan ne viikonloput ja lomat kivoja, mutta kyllä ärsyttää se, että duunista valitetaan eikä tehdä asialle mitään. Ja joo joo, on onni että on työtä. Mutta jos sun duunisi maistuu heti loman jälkeen pahalta, tee jotain! Älä ole kustannuspaikka, ole tuottava yksikkö.
Duunista voi tehdä parempaa kyseenalaistamalla
- mikä tässä duunissa minua harmittaa ja voisinko itse tehdä sille jotain?
- onko vika vain omassa asenteessani työtä kohtaan vai onko se oikeasti turhaa ja syvältä?
- voisko joku muu tykätä niiden turhien ja syvältä olevien asioiden tekemisestä?
- miten voisin kehittää omaa tekemistäni?
- mikä uusi juttu olisi kiinnostava?
Harvoin kukaan tulee tarjoamaan muutoksia. Varsinkaan sille kustannuspaikassa istujalle. Valittajan asenne arvataan vastarannaksi jo ennakkoon.
Minusta työ on tehty nautittavaksi, sopivina annoksina. Joskus se on rankkaa, mutta enimmäkseen sen pitäisi olla antoisaa. Itse valikoin työni huolella, yritän pitää siinä yllä uutuuden tunnetta, kasaan rutiineja ja tylsiä juttuja maanantaipäivien paskalistaan (joka hoidetaan järjestyksessä, yliviivaustekniikalla) ja pyydän apua niiltä jotka osaavat minua paremmin. Yritän tehdä parhaani jotta viihtyisin työssäni.
Tervetuloa syksy ja sateet, harmailta tuntuvat aamut. Tervetuloa epäonniset projektit, josta kaivetaan opit. Tervetuloa asiakkaat, kumppanit, laskut, verot, päiväkotihakuvuorot, hyvät ja huonot palaverit sekä pysäköihtivirhemaksut.
Tervetuloa taas elämääni työ! Onkin ollut jo ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti