perjantai 28. helmikuuta 2014

Mittaaminenko turhaa?

Hyvä piip on mitattavaa, sanoo viisaat. Voit korvata piipin myynnillä, viestinnällä, markkinoinnilla, työnantajakuvalla, asiakaskokemuksella tai muulla valitsemallasi aiheella. Eikä itsestäänselvyyden haju poistu lauseesta. Mutta ystävät hyvät, eikös huonot asiat ole kans varsin mitattavia? Mitä sitten tapahtuu kun on mitattu?

Toimenpide: Ryypättiin asiakkaiden kanssa viikko Saariselällä.
Mittari: Niillä oli tosi hauskaa.
Toimenpide: Lähetettiin tiedote uudesta tuotteesta.
Mittari: Siitä oli juttu Tietoviikossa.
Toimenpide: Pikkujoulut.
Mittari: Tuli hyvää palautetta bileistä.

Tekeekö mitattavuus siis hyvää vai antaako se meille vain turvaa? Tekikö Saariselkä tai Tietoviikko tai pikkujoulupössis lopputuloksesta hyvän.  Pysyvätkö asiakkaat? Myykö tuote? Lähteekö jengi toisiin firmoihin?

Mittaaminen on lopulta aikamoinen moniottelu

Jos vuodesta toiseen tehdään tiedotteita, kampanjoita ja pikkujouluja, eikä mitään tapahdu, on syytä tulkita että mittarit ovat pakkasella.  Jos vuodesta toiseen tehdään tiedotteita, kampanjoita ja pikkujouluja ja markkinaosuus tai asiakastyytyväisyys kasvaa, on syytä tulkita että on onnistuttu. No shit, Sherlokit ja muut! [henkilöstön tyytyväisyyttä ei tässä erikseen mainita, koska ilman sitä ei tapahdu edellämainittuja]

Siinä tuleekin mietinnän paikka. Miten ihmeessä voidaan rakentaa pitkäjänteisesti onnistumisia, jos mittarit ovat kiinni aktiviteeteissa. Ja miten voidaan nopeasti feilata ja muuttaa suuntaa, jos mittaaminen on kiinni pitkässä tähtäimessä. Pitäisi vain ymmärtää enemmän. Eikun ajatella enemmän, ehkä jopa mitata vähemmän.

Minäkin rakastan mittaamista, mutta mietin vaan että tallommeko me ymmärryksen yli mittaroinnilla? Jos kokonaisuutta ajatellaan, tulisi miettiä miten voimme tukea sitä että parhaat ihmiset tekevät parhaita asioita parhaille asiakkaille. Se tarkoittaa myös sitä, että heikoimmat lenkit tekevät ihan muuta ihan jossain muualla. Sitäkin pitäisi sitten jotenkin mitata, että kuka on paras ja kuka heikoin. Vai meniskö se ihan vatsanpohjan kutinalla?

Vaikeeta on tää peli, ja raakaa Ranuan ulkopuolellakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti