Verkostoituminen on parasta mitä ihmiselle voi tapahtua - tarkoituksella tai vahingossa. Olen saanut taas viimeisten viikkojen aikana itselleni mielettömästi uutta ajatusvoimaa uusista ihmisistä. Viimeksi tänään. Jos en ärsyyntyisi voimaantuminen sanasta, voisin jopa käyttää sitä tässä kuvaamaan tunnetilaani.
Tapaan jatkuvasti jakamista pelkäämättömiä, omalla tiukkaan rajatulla osaamisalueellaan toimivia huipputyyppejä. Toiset ovat huippuja visioimaan ja johtamaan, toiset toteuttamaan ja yhdet tukemaan. Jotkut tätä kaikkea. Tällaisia toimijoita tarvitaan ketjuina ja verkkoina palvelemaan toisia yrityksiä.
Kun keskustelen päättäjien kanssa viestinnästä, kuulen aina sen saman kysymyksen; mistä löytyvät hyvät tekijät? Ja ihmettelen. Onko hyvien tekijöiden löytymisen ongelmana se, että ostajat ja myyjät verkostoituvat liian vähän keskenään? Loppuuko verkostoituminen siihen kun aletaan tarjoamaan palveluja? Onko se jotenkin kiellettyä? Eikö sitä osata tehdä tyylikkäästi? Minusta verkostoituminen ei tahriinnu myymisestä vaan saa siitä vain uuden ulottuvuuden. Mutta pitää olla myös valmis ostamaan hyviä ideoita. Hyvien juttujen ostaminen on fiksua.
Toki on niitäkin, jotka kiertävät erilaisissa tapahtumissa vain myymässä itseään - jopa varsin agressiivisesti. He eivät ole lainkaana kiinnostuneita toisista ihmisistä. Ehkä siinä menee verkostoitumisen ja myymisen häilyväinen raja. Mene ja tiedä. (mistähän tuokin sanonta on kotoisin?) Mene, tiedä, voimaannu. (Argh!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti